juusobanneri6naamaa

JUUSO HAPPONEN

MIES JA MILJOONA ROOLIA

Saat trubaduurin, juontajan ja seremoniamestarin sekä roolihahmoshown tarvittaessa sama paketissa. Juuson repertuaariin kuuluu tarvittaessa myös esiintyminen useammalla eri kielellä – puhe sujuvasti ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi, laulaen myös italiaksi. Roolihahmossa herättäen tai smokissa soljuen tilanteen mukaan. Retkivarusteissa tai tilaisuuteenne räätälöidyssä roolihahmossa.

Juuson naama Munkers

Lauluja tekijältä

  • Omia biisejä monista aiheista ja tyyleistä
  • tunnettuja laulelmia ja kansanlauluja
  • tuttuja iskelmiä ja ralleja
  • tunnelmallisia balladeja ja yhteislauluja
  • poppia, folkia ja bluesia, rokkiakin
  • juomalauluja ja riähkävirsiä
  • jazzia, viihdettä ja evergreenejä
  • myös ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja italiaksi
  • jinglet, tilausteoksia, mainosbiisejä, studio

Tsekkaat Juuson lauluja tästä>

juuso-happonen_mies-ja-kitara_lauluja

Juontamaan, esiintymään ja kouluttamaan

Pari esimerkkiä koulutuksiin tästä>

JUUSO HAPPONEN mies ja miljoona roolia Kuopio

Luova kulttuurin monitoimimies

  • kaikenmoisissa keitoksissa sivutoimisesti v. 1979-, päätoimisesti v. 1996- alkaen
  • yritystilaisuuksissa, festivaaleilla ja tapahtumissa, ravintoloissa, juhlissa, laivoilla ja yksityishenkilöiden juhlissa
  • yhteistyötä työryhmissä – tapahtumatuotantoa (mm Taitaja2011)
  • multimediainstallaatioita, äänimaisemia
  • Kuopio-rooliopastuksia
  • osallistavaa ohjelmaa ja innovoivia ratkaisuja
  • lauluntekoworkshoppeja, äänimaisematyöpajoja…
Tähän linkki multimediainstallaatioihin
Tähän linkki Verkkokurssien toteutusta
JUUSO HAPPONEN mies ja miljoona roolia Kuopio

Juuso omin sanoin

Juuso omin sanoin

Olen tehnyt tuttavuutta oman ääneni kanssa siitä lähtien kun se alkoi toimia ja kitaran kanssa sitten 9-vuotiaasta asti. Myöhemmin mukaan tuli huuliharppuja, kuoroja, bändejä, lauluryhmiä, sketsijuttuja, kisamittelöitä, skifflekamaa ym. Tai sitten kaikki lähti jo syntymästä, tai siitä, että Neulaniemessä mökillä joutui väkisin tekemisiin ”Veden Laulujen” kanssa. Mikään ei voita laineen liplatusta puuveneen kokassa – jos pitää rentoutuen siirtyä mantereelta saareen tai takaisin. Tai lähteä ”ilimaantummaan” liian tiiviistä perhepiiristä. Meidän sukumme muuten on aina laulanut kaikkea: riähkälauluista virsiin, opereteista rokkiin, tangosta kuplettilauluihin ja kaanoneihin.

Ensimmäiset keikat tein Puijon seurakunnan bänditouhuissa 15-vuotiaana jännityksestä tärisevänä räkänokkana ja olen esiintynyt vaikka missä: kirkoista kapakoihin, pohjantervajaisista harjannostajaisiin, lauluilloista kansainvälisiin seminaareihin, toiminnallisista yritysjuhlista hillittyihin cocktail-tilaisuuksiin, lämminhenkisistä syntymäpäiväjuhlista hautajaisiin – musiikilla on sijansa monissa ihmiselämän käänteissä.

Ensimmäiset omat lauluni tein 16-vuotiaana. Abba, Elvis, finnhitsit sekä syksyn sävelet ja euroviisut 70-luvulta, J.J.Cale, Santana ja Eagles ovat musiikkia, jota lauloin ja soitin nuorena äänilevyjen ”mukana”. Rautavaara-Helismaa-Kärki-Malmstén-Ots -osaston vaikutuksille jouduin alttiiksi isäni ja Happosen suvun kautta: hän lauloi töistä tultuaan ruokailun jälkeen radiosta tulevan kotimaisen puolituntisen tutut laulut mukana. Äitini puolen italialainen Pironetin suku sekä isäni äidin suomenruotsalaisuus antoivat oman lisänsä tähän hassuun cocktailiin, joka sekoittui savon sytämmessä Kuopiossa ihan omanlaisekseen.

Kuopion Puijonlaakson sivukirjasto oli juuri se paikka, joka oli sopivasti koulumatkani varrella. Hain kirjastosta summamutikassa suomalaisia runoja ja selasin niitä läpi etsien sopivia tekstejä – sellaisia, jotka muotonsa puolesta sopivat lauluteksteiksi ja samalla edes jossakin määrin kiinnostivat sisällöllisesti. Ensimmäinen säveltämäni laulu sai päivänvalon vuonna 1979 keväällä. Sävelsin Lauri Pohjanpään runon:”Kaksi sokeaa”. Heti perään tein saman runoilijan ”Metsänpuhelu”-tekstiin sävelen. Se oli muuten toinen lauluista, joilla voitin Tapsan Tahdit vuonna 1996 Nokialla. Mielestäni rankka teksti ihmisen yksinäisyydestä ja kärsimyksestä.

Keskikoulussa Klassikassa olin monissa juhlissa ja häppeningeissä jollakin tavalla ohjelmassa aina mukana. Soitin ja lauloin riparin jälkeen seurakunnan bändissä ja kuorossa, enimmäkseen soiteltiin omien lauluntekeleiden lisäksi negrospirituaaleja, bluesia, rokkia ja pohdiskelevaa gospelia. Ja harrasteltiin kaveripiirissä yösoittoja ja omia nauhoituksia. Lisäksi lauloin koulun nuorisokuorossa ja poikasten pöhköhenkisessä ”ragtime-jazz-bändissä” The Swinging Blues Sextet. Se sai kipinöitä historianopettajamme Simojoen Laten sivistävästä vaikutuksesta,

Lukiossa oli muitakin bändiprojekteja mm. kantria ja akustispohjaisia juttuja. Ensimmäisiä huippuhetkiä juontajana oli lukion ekaluokkalaisten tervetulojuhla, missä tehtiin koko juhlaporukalla yhdessä johdollani sellaisia asioita, jotka vaikuttivat positiivisella hyräyksellä koko juhlan ja yhteisön henkeen – taidettiin mennä Baby Elephant Walk-biisiä jollain kummallisella ”klassikan tyylillä” jonossa. Lukion jälkeen armeijassa Kontiorannassa soitin kitaraa ja lauloin varusmiesorkesterissa. Sitten perustin taas yhden bändin kotikulmilleni – ja jätin taakseni lähtiessäni Helsinkiin opiskelemaan.

Opiskeluaikoina uusi bändi Helsingissä ja Yliopiston Savolainen osakunta muodostivat kokeilujen kentän, josta olen pääasiassa vain hyötynyt työssä, jota teen tällä hetkellä. Soitin ja lauloin monissa bileissä Suutarin Pekan bändin ja lukuisten muiden esiintyjien kanssa. Osakunnassa melkein kaikki esiintyivät jollakin tavalla juhlissa. Ja kaikkia, jotka laittoivat itsensä peliin, kannustettiin. Bileitä järjestämällä oppii järjestämään tilaisuuksia. Bileissä esiintymällä oppii koko ajan ja aina jotakin. Osakunnassa järjestettiin (ja järjestetään kai edelleenkin) Savon Viisut-kilpailu, jossa voi esittää uusia, itse tekemiä, ennen esittämättömiä lauluja. Mänttärin Jussin ja muiden kanssa kilpailtiin monet kerrat ja opittiin toisiltamme. Hienoja juttuja. Ihmisiä, lauluja ja esiintyjiä, jotka jäävät valtavirran levy-yhtiömoguleilta aina näkemättä, jolleivät he satu sinne vahingossa eksymään. Tai jollei heitä sinne eksytetä.

Valmistuin yliopistosta keskelle pahinta ja pimeintä lamaa toukokuussa 1993. Ei ollut mitään toivoa saada koulutusta vastaavaa työtä ja näin jälkikäteen se oli minun onneni tai siunaukseni. Jouduin miettimään, mitä oikeasti haluan tehdä ja löysin itseni jäljille näihin hommiin, joissa nyt olen ja koen olevani kuin kala vedessä! Talvella 1993-1994 toimin laulukirjan toimittajana Nuorten Keskuksessa Liisankadulla Helsingissä. Silloin tein jo päivätyön ohessa keikkoja nuorten tapahtumissa, kapakoissa, yritystilaisuuksissa ja yksityisissä juhlissa. Seuraavana talvena toimin luokanopettajana Vantaan Kivimäessä ja tein keikkoja. Sitten pääsin Yliopiston Apajan täydennyskoulutuskeskuksen ”yksilölliseen jatkokoulutusohjelmaan, ja minusta kuoriutui ulos se, mikä olen. Kiitos Apaja!

Päätoimisesti olen esiintynyt vuoden 1996 alusta lähtien. Tapsan Tahtien laulelmakilpailun voittaminen Nokialla toi minulle samana syksynä pomppulaudan, mutta ei automaattisesti – keikat piti myydä itse. Tällä tiellä toistaiseksi ollaan ja mennään eteenpäin vastaten monenlaisiin eteen tuleviin haasteisiin. Kiitos niistä! Oman rikkansa rokkaan toi Kotkan Meripäivien Merilaulukilpailun voitto v 2001.

Kuulun Suomen Muusikkojen liittoon ja olen iloisesti sekä Suomen Musiikintekijät ry:n että Teosto ry:n jäsen. Voin vetää myös lauluntekoworkshoppeja ja koulutusta tilaisuuksien musiikin tekijänoikeusasioista, raportoinnista ja lupien hakemisesta.

.