Mulla on kokemus, että ihmiset kantavat lauluja mukanaan tietämättään. Laulut potkaisevat minua koipeen tai turkkäävät olkapäähän tai rapsuttavat tai silittävät poskesta ja kuiskaavat: ”Veistä minut ulos tästä ajasta”. Ottaapa kynän ja paperia tai avaa tietokoneen ja antaa laulun aihion tulla. Loppuun hiominen ja veistäminen ja viilaaminen tapahtuu sitten jälkeenpäin ja siihen kuluu perslihaksia!

Tulee ideoita vastaan muutenkin – viimeksi taisi olla niin, että hammaslääkärissä käytyäni kiittelin kovasti, kun meni niin mukavasti ettei sattunut lainkaan – tästä pitäs tehhä laulu: ”Olipa kivaa hammaslääkärissä…” Aiheita on miljoona: ihmissuhteista, hauskanpidosta, juhlimisesta,hassunkurisista asioista (mm. koirankusetus)…ikävästä, ahdistuksesta ja kivusta, luonnon keskellä olemisesta… kaloista ja kesäyöstä… rakkaudesta, tuskasta, seksistä ja sairaudesta… lähtemisestä ja tulemisesta, veneistä ja vaikka mistä…

Kuuntelen, haistelen, maistelen ja kylven ajassa…teen lauluja ihmisistä ja tapahtumista ja ajassa liikkuvista asioista…
kaivelen ihmismielen nurkkia…tallennan hetkiä ja ajatuksia…teen funktionaalisia lauluja juhlatilanteisiin. Luon myös koko ajan itselleni sopivaa esitysmateriaalia mitä periskummallisiin tilanteisiin, joissa esiinnyn.

Meidän perheessä ja isäni (Happosen) suvussa on laulettu lauluja iät ajat aina ja kaikissa tapaamisissa: on laulettu virret ja renkutukset, kansanlaulut ja hartaat laulut ja kaikkea siitä ympäriltä. Siitä on myös minun laulut tehty ja lisäksi kaikesta siitä mitä olen kokenut ja nähnyt.

Unelmoinnilla on myös oma osuutensa lauluihin, samoin surun ja väsymyksen hetkillä – laulu tuo niihin aina lohtua, vaikka laulettuna, tai työstettynä tai vain kultahippuna tallennettuna värssynaihiona!