Wiimmeinen Shavolaenen Shammaani
loehtii naesija miehiks ja päenvastoen
Tämä kummajainen ilmestyy juhlapaikalle yllättäen, mutta hienotunteisesti. Yrittäen samalla saada kontaktia tämän ajan ihmisiin ja saada aikaiseksi vihdoinkin lisääntymistä ja Shavolaesten Shammaanien Suvun Jatkumista viimeinkin.
Tällä kaikentietävällä Tietäjällä alkaakin olla aika jo vähissä, kello käy ja biologinen pommi lienee ollut jo suutari tai sitten aikakone on jättänyt sen räjähtämisen tikityksen asteelle. Niinpä hän alkaakin muitta mutkitta tekemään virtuaalista lemmenjuomaansa ja taikojensa sekä ihmeellisten yliluonnottomien savolaisten metsäsaamelaisten voimin hän alkaakin järjestää jälkeläisiä apunaan juhlajoukon valituimmat osat.
Leikissä voep tulla kuuma ja vatsalihasten tahoton kooristelu sua aekaan endomorfiinisia ylijännitteitä, jotka voivat hyvinkin hyvissä olosuhteissa purkautua niin, että lopputuloksena löytyy jälkeläinen wiimmeiselle Shavolaiselle Shammaanille, ja nykyinen pääsee rauhassa haudan lepoon tuonpuoleisille taikamaille.
Tämä pikkuruinen pikihuuli-velemu sai Shamaanien SM-mittelöissä kolmannen sijan Muoniossa 19.9.2008 Särkijärven ikirannalla. Mielestäni hän kyllä sai parhaan yleisökontaktin ja kovimmat aploodit, mutta raati etsi toisenlaista juttua – shamaanitarinaa.
Kiitos muoniolaiset ystävällisestä asenteesta ja Tunturi-Lapin Matkailuväelle hyvän tapahtuman järjestämisestä! Olipa mukavaa olla siellä opintomatkalla.
Wiimmeisen Shawolaesen Shammaanin historia juontaa kauas. 500 vuotta sitten Shammaanin metsäsaamelaista sukua jäi savoon, jollakin tapaa eristyksiin, eikä sen koommin ole saatu minkäänlaista shamaanisuvunjatkamista aikaiseksi. Metsäpeura elätti Shamaanin sukua pitkään, mutta viimeaikoina on ollut pakko tyytyä hirven ja lehmänlihaan, possuakaan unohtamatta.
Metsäsaamelaisista lisää tästä linkistä>
Shamaanin suku on jättänyt monia jälkiä savolaiseen paikannimistöön… mutta jälkeläistä ei ole shamaanille vielä löytynyt ja siksi Wiimmeisen Shawolaesen Shammaanin on kierrettävä hakemassa apuva milloin miltäkin porukalta.
Kuva: Kotapeikko Karvonen